Ravintokuidut

Ravintokuiduilla tarkoitetaan ravinnon sulamatonta ainesta, joka on kasvikunnan tuotteista peräisin olevaa. Elimistömme ruoansulatusentsyymit eivät pysty hajottamaan ravintokuituja, elimistömme kuitenkin tarvitsee kuituja suoliston toimintaan ja ne vaikuttavat myös rasva- ja sokeriaineenvaihduntaamme edesauttavasti. Ravintokuidut jaetaan kahteen pääryhmään: veteen liukenemattomiin ja veteen liukeneviin kuituihin.

Vitamiinit

Elimistömme tarvitsee vitamiineja muunmuassa aineenvaihdunnan säätelyssä ja eri ravintoaineiden imeytymisessä. Eri vitamiinien tehtävät elimistössämme ovat hyvin samanlaisia, vaikka eri vitamiinien kemialliset rakenteet poikkeavat toisistaan.

Vitamiinit jaetaan niiden liukoisuuden perusteella kahteen ryhmään; vesiliukoisiin ja rasvaliukoisiin. Vesiliukoisiin kuuluvat C-vitamiini ja B-vitamiinit. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Rakenteeltaan ne eroavat toisistaan polaaristen sidosten (O-H ja C-O sidokset) määrissä. Vihanneksissa on runsaasti vitamiineja, kun ne on valmistettu oikein. Esimerkiksi paprikassa on runsaasti rasvaliukoista A-vitamiinia.

Rasvaliukoisen A-vitamiinin rakennekaava

Vesiliukoisen C-vitamiinin rakennekaava

Kivennäis- ja hivenaineet

Kivennäisaineiksi kutsutaan sellaisia alkuaineita, joita elimistössämme on runsaasti, esimerkiksi kalsium (Ca), kalium (K) ja magnesium (Mg).  Elimistöllemme välttämättömiä hivenaineita ovat rauta (Fe), jodi (I), seleeni (Se), ja fluori (F). Kivennäis- ja hivenaineilla on elimistössämme monia tehtäviä. Ne aktivoivat entsyymitoimintoja, ovat valkuaisaneisiin sitoutuneina, osallistuvat erilaisiin kuljetustehtäviin sekä muodostavat luuston päärakennusaineen. Esimerkiksi kaaleissa on runsaasti kalsiumia.

Proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat

Suojaravintoaineisiin voidaan lukea myös proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Niiden ominaisuuksista on kuitenkin kerrottu jo energiaravintoaineiden yhteydessä.