Kasvinsuojelulla pyritään parantamaan sadon laatua ja määrää käyttäen hyväksi biokemiallisia ja täyssynteettisiä torjuntamenetelmiä. Ennen kasvinsuojelutoimenpiteisiin ryhtymistä tulee tarkkailla mahdollisia haittatekijöitä ja niiden esiintymistiheyttä.

Tarkkailua tehdään aistinvaraisesti, käyttämällä hyväksi eri apuvälineitä. Koska liikkuvien haittatekijöiden määrää on vaikea arvioida, on pyritty kehittelemään erilaisia pyydyksiä (esimerkiksi liimapyydys), joiden avulla saadaan selville haittatekijöiden määrä. Kun tietty kynnysmäärä on ylitetty haittatekijöiden määrässä, ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Biologiset kasvinsuojelutavat

Biokemialliset kasvinsuojelumenetelmät voidaan toimintatapojensa mukaan jaotella kahteen eri ryhmään: kasvihuone- ja avomaaviljelyyn soveltuviin.

Kasvihuoneviljelyssä käytetään hyväksi erilaisia eliöitä. Kyseiset eliöt on jalostettu ja kasvatettu tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa, jotta ne soveltuvat tarvittavaan tehtävään. Yleisimpiä biokemiallisia kasvinsuojelueläimiä ovat petopunkit ja leppäkertut. Kyseiset menetelmät olisivat hyödyllisiä myös avomaaviljelyssä, mutta koska ne eivät ole kontrolloiduissa olosuhteissa ne pääsisivät näin ollen leviämään ympäristöön.

Avomaaviljelyssä pyritään käyttämään vaihtoehtoisia menetelmiä kasvinsuojelussa. Vaihtamalla viljeltävien kasvien palstajakoja vuosittain, pyritään parantamaan maanlaatua (muun muassa sen ravintoainepitoisuuksia) ja vähentämään rikkakasvien aiheuttamia haittoja. Myös niin kutsuttuja houkutinkasveja pyritään viljelemään tuhoeläimille altteissa paikoissa, jolloin tuhoeläin hakeutuu houkutinkasvin luo satokasvin sijaan.

Kemialliset eli täyssynteettiset kasvinsuojelutavat

Täyssynteettiset kasvinsuojelumenetelmät jaotellaan käyttötarkoituksensa mukaan tuholais- ja rikkakasvintorjuntamentelmiin. Menetelmät tapahtuvat yleensä liuottamalla synteettistä ainetta suureen vesimäärään, joka ruiskutetaan  kasvustoon.

Kasvinsuojeluruisku

Kaikki täyssynteettiset kasvinsuojeluaineet ovat spesifisiä (eli valikoivia) tietyille lajikkeille tai lajeille. Kasvinsuojeluaineilla pyritään torjumaan vain pahimmat haittatekijät, jotka vaurioittavat kasvia siten, että kasvi ei tuota satoa.  Esimerkiksi mikäli kasvustossa havaitaan vahingollisia kirvoja, pyritään ne tuhoamaan sopivalla torjunta-aineella kuitenkin niin, etteivät muut eliöt prosessissa vahingoitu.