Lannoitteet eli kasviravinteet

Ravinteet voidaan luokitella pää-, sivu- ja hivenravinteisiin. Pääravinteita ovat typpi (N), forfori (F) ja kalium (K). Nämä esiintyvät nitraatteina (NO₃^-), fosfaatteina (PO₄^3-) ja sulfaatteina (SO₄^2-). Sivuravinteita ovat kalsium (Ca), rikki (S), magnesium (Mg). Hivenravinteita ovat boori (B), kupari (Cu), sinkki (Zn), seleeni (Se), rauta (Fe), jne. Näitä alkuaineita vihannekset käyttävät esimerkiksi valkuaisaineiden, lehtivihreän ja DNA:n valmistamisessa.

Niukimman ravintoaineen pitoisuus määrää vihanneksen kasvun, vaikkakin muita ravintoaineita olisi ylimäärin. Mikäli vihannes ei saa tarvittavaa määrää jotakin alkuainetta, vihanneksella ilmenee kasvuhäiriöitä tai sairauksia. Esimerkiksi raudan puutos näkyy vihanneksen lehtien värin häviämisenä.

Lannoitteiden määrän tutkiminen

Jotta tiedettäisiin kuinka paljon lannoitteita tulisi vihanneksille antaa, pitää maaperän koostumusta ja ravinnepitoisuutta tutkia. Tutkimista suoritetaan säännöllisesti maatiloilla (esimerkiksi "maasalkun" avulla) sekä viljelijöiden toimittamien näytteiden avulla alaan erikoistuneissa laboratorioissa. Jos maaperän ravinnepitoisuutta ei tutkittaisi, seurauksena olisi vihannesten huono kasvu tai ylilannoitus, josta seuraisi ympäristöhaittoja (esim. vesistöjen rehevöityminen). Myös Euroopan unioni on asettanut lannoitteille tiettyjä vaatimuksia, jotka rajoittavat niiden käyttöä.

maaperän tutkimislaukku

Lannoitteen sisältö

Lannoitteet on suunniteltu niiden käyttötarkoituksen mukaan. Nykyään on useita erilaisia lannoitesisältöjä. Kuvassa olevan kevätviljan Y4- lannoitteen sisältö on seuraava: