Johdanto

Valvonta

Lisäaineet

Sokerit

Vitamiinit

Ympäristömyrkyt

Luomu

Laboratoriotyöt

Tehtävät

Lisäaineisto

Helsingin yliopisto

Kemian opettajakoulutus

Käsite ympäristömyrkyistä on vuosien saatossa vaihdellut laidasta laitaan. Historian kirjoista löytyy aika, jolloin koko käsitettä ei ollut vielä olemassakaan, koska aineiden vaikutuksista ympäristöön ei tiedetty. Nykyään ympäristön puhtauteen kiinnitetään koko ajan yhä enemmän ja enemmän huomiota, jonka myötä myös tietous ympäristöä vahingoittavista aineista on kasvanut. Kehittyvä teknologia taas takaa sen, että ympäristön suojelemiseksi voidaan tänä päivänä tehdä paljon entistä enemmän.

Mielikuva ympäristömyrkyistä on usein ruostunut tankki kyljessään pahaenteinen pääkallo. Kaiken lisäksi tankki on ehkä jätetty keskelle puhtainta luontoa vuotamaan neonvihreää litkua ympärilleen... Onko asia käytännössä todella näin? Ja mikä on nykypäivän käsitys ympäristömyrkystä?

Vuoden 1993 heinäkuussa annetun kemikaaliasetuksen mukaan myrkyiksi luetaan kemikaalit, jotka aiheuttavat vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Asetus määrittelee myrkyt eriasteisiin luokkiin niiden ominaisuuksien perusteella.

Elintarvikkeita tarkasteltaessa ympäristömyrkyt tarkoittavat elintarvikkeisiin tahattomasti joutuneita tai niihin jääneitä kemiallisia aineita tai yhdisteitä, jotka voivat tehdä tuotteesta ihmisen terveydelle vahingollisen. Tavallisesti tällaisia aineita ovat torjunta-ainejäämät, raskasmetallit sekä ympäristöstä kertyneet tai inhimilliset erehdyksen kautta tuotteeseen päätyneet myrkylliset orgaaniset yhdisteet. Luontoon päätyessään ympäristömyrkyt hajoavat hitaasti, kuten esimerkiksi dioksiinit. Lisäksi ne voivat rikastua ravintoketjussa, mikä on yleistä torjunta-aineiden - esimerkiksi DDT  - sekä dioksiinien kohdalla.

DDT-molekyyli eli diklooridifenyylitrikloorimetaani

Ympäristömyrkkyjen vaikutukset ovat kasautuvia eli vahingot saattavat ilmetä vasta vuosien päästä varsinaisesta altistumisesta. Ympäristömyrkkyjen esiintymistä elintarvikkeissa seurataan ja valvotaan tarkasti eivätkä ne ole uhka ruuan turvallisuudelle. Suoranaiseen pelkoon siis ei ole aihetta, sillä määräysten vastaisten elintarvikkeiden kohdalla on vain hyvin harvoin kyse välittömästä terveysriskistä. Tärkeintä onkin minimoida eri lähteistä saatavien elimistölle haitallisten vieraiden aineiden saanti, varsinkin kun aineiden yhteisvaikutuksia ei tarkkaan tunneta.

Muita ympäristömyrkkyjä