Valmis lasiesine on jäähdytettävä hitaasti, koska lasi on huono lämmönjohde. Liian nopeasta jäähtymisestä seuraa sisäisiä jännitystiloja, jotka johtuvat lasimassan epätasaisesti jakautuneesta lämpötilasta. Jos lasiin jää jännityksiä, se rikkoutuu helposti jo pienenkin voiman vaikutuksesta. Hitaasti jäähdyttämällä lämpötila ehtii laskea joka puolella esinettä tasaisesti.
Mikä tahansa kuumaprosessilla tehty lasiesine, oli se valamalla tai puhaltamalla, täytyy jäähdyttää hallitusti eli anneloida. Tässä roomalaistyyppinen pullo laitetaan jäähdytysuuniin. Esine on uunissa noin 900 asteessa päivän loppuun asti, jolloin uuni sammutetaan. Tällöin uuni jäähtyy hiljalleen huoneenlämpöön noin 12 tunnin aikana. Uunin jäähtymisen aikana, lasi jäähtyy hitaasti. Ohuimmat ja paksuimmat kohdat jäähtyvät samaan tahtiin. Tällöin myös niiden tilavuudet pienenevät samaan tahtiin, jolloin lasiin ei synny jännityksiä, jotka voisivat rikkoa sen.
Tässä samanlainen esine irrotetaan punttelista ja sen annetaan jäähtyä nopeasti. Ajastimesta nähdään kulunut aika. Vasemmalla on minuutit. Noin kahdeksan minuutin jälkeen kahva poksahtaa irti. Tämä on seurausta siitä, että ohut astian runko jäähty nopeammin kuin paksu kahva. Niiden liittymiskohtaan syntyy suuri jännite joka aiheuttaa hajoamisen.
Näillä sienillä demonstroin lasin jännityksiä. Jos lasi on puristuksen alla, se on erittäin vahvaa. Jos lasi taas on jännityksen alla, se on erittäin heikkoa.
Esittelemme jännityksiä lasissa. Tämä on polariskooppi. Se näyttää lasissa olevat jännitykset. Jos katsotaan esinettä, jossa on jännityksiä sen pohjassa näkyy risti. Tätä esinettä annelointiin vain 10 minuuttia. Kunnolla anneloidusta esineestä nähdään ettei siinä ole jännityksiä. Jos esinettä ei anneloitaisi ollenkaan, lasi rikkoontuisi sisäisten jännityksien vuoksi. Jännitys muuttaa lasin taitekerrointa ja näkyy ”sateenkaarina”. Toinen näistä hevosista on anneloitu ja toinen ei. Anneloimattomassa hevosessa näkyy ”sateenkaaria”.
Voin tuottaa lasiin jännityksiä kohdistamalla painetta siihen. Tämä on pala Pyrex-lasisauvaa. Jos painan sitä, näet siihen syntyvän jännityksen.
Valmista lasiesinettä voidaan käsitellä vielä monin eri tavoin, kuten hiekkapuhaltamalla, etsaamalla, maalaamalla tai lysteroimalla.
Hiekkapuhalluksessa lasin pinta himmennetään hienon hiekan ja paineilman avulla. Kohdat, joiden halutaan pysyvän kirkkaana, peitetään esimerkiksi kontaktimuovilla. Tämän jälkeen muut kohdat hiekkapuhalletaan. Lopuksi poistetaan kontaktimuovi.
Etsaus on lasin käsittelyä hapolla. Happona käytetään vetyfluoridia (HF). Lasi liukenee vetyfluoridihapon vaikutuksesta.
Ennen happokäsittelyä esine upotetaan parafiiniin, jonka jälkeen raaputetaan esiin hapolla käsiteltävät pinnat. Näin lasiin saadaan haluttu kuvio.
Lasin maalaaminen on yksinkertaista. Lasin pintaan maalataan kuvioita metallioksideilla. Värit poltetaan kiinni lasiin kuumentamalla se uudestaan.
Lysterointi tapahtuu siten, että kuuman lasin pintaan sumutetaan metallioksidia. Koska lasi on kuuma, metallioksidi palaa siihen suoraan kiinni. Hopeanitraatilla on ennen vanhaan esimerkiksi hopeoitu lasisia kynttilänjalkoja.