Saippuan valmistus kotikonstein

Tuttavani käyttää strutsisaippuaa. Kuulostaako turhalta kerskakulutukselta? Saippua on ostettu suomalaiselta strutsitilalta. Se on valmistettu Suomessa käyttäen saippuankeitossa tarvittavana rasvana strutsin teurasjätteestä saatua rasvaa. Ihan kuin ennen vanhaan !

Pari sataa vuotta sitten saippuaa keitettiin kodeissa itse. Saippuaa keitettiin keväällä tai syksyllä teurastuksen aikaan. Teuraseläimistä otettiin "kaikki talteen". Ne osat, joista ei muuhun ollut, suolia, luita, jänteitä ja rasvaa, keitettiin vedessä. Rasva nousi keittopadan pinnalle ja se otettiin talteen saippuan valmistusta varten. Tarvittava emäs eli lipeä saatiin koivuntuhkasta, joka sisältää paljon kalsiumkarbonaattia. Myöhemmin käytettiin lipeäkiveä ja lipeätabletteja, joita saatiin kaupasta. Vielä 1950-luvulla saippuaa keitettiin maaseudulla. Kun kotiteurastukset loppuivat, loppui myös saippuan keitto. Kaupan "hienosaippuaa" käytettiin kasvojen pesuun, mutta pyykit ja kädet saatettiin pestä omalla saippualla. Lapset opetettiin pienestä pitäen varomaan lipeätabletteja, mutta itse saippuankeitossa lapset olivat apuna.

Rasvaa ja lipeää keitettiin useita tunteja hiljaisella tulella, yleensä ulkona, kodan tai saunan padassa. Keiton loppuvaiheessa seokseen lisättiin suolaa. Pinnalle nousi jopa kymmenen sentin paksuinen saippuakerros. Ylin kerros oli parasta vaalean harmahtavaa saippuaa, seuraava ruskeampaa pyykkisaippuaa. Talteen otettiin vielä nestemäisempi suopa, jota käytettiin huonompien vaatteiden pesuun, ja hyytymätön live, joka sopi pyykinkeittoon. Vanhemmat ihmiset muistelevatkin, että tällöin valkoiset lakanat olivat valkoisia, kun ne oli lipeässä keitetty. Saippuakerrokset leikattiin narua käyttäen tai veitsellä ja kuivatettiin syksymmällä tuvan orsilla ja kesällä ulkona.

Nykyisin on ihmisiä, joiden harrastuksena on saippuan valmistus kylmävalmistus- tai keittomenetelmällä. He ostavat kokeeksi eri rasvoja, ja natriumhydroksidia saa esimerkiksi rautakaupasta. He haeskelevat tuoksuaineita, eteerisiä öljyjä ja tuoksuöljyjä eri kaupoista, kokeilevat väriaineena kukkien terälehtiä tms. Ohjeita löytyy esimerkiksi internetistä. Entisestä kovasta ja välttämättömästä työstä on tullut harrastus, jossa voi päästää luovuutensa irti.

Takaisin