Erilaisia saippuoita

Saippua on tunnettu hyvin kauan eri puolilla maailmaa. Kokemuksen ja tietämyksen myötä siitä on kehittynyt monenlaisia tuotteita. Eri tarkoituksiin on erilaisia saippuoita. Nykypäivän kuluttaja vaatii saippualta kenties toisia ominaisuuksia kuin aiemmin. Toisaalta saippuan hyvät ominaisuudet ovat unohtuneet, kun rinnalle on tarjottu uusia pesuaineita.

Vauvasaippuat ja hienosaippuat sisältävät tavallista enemmän rasvaa. Näin varmistetaan se, ettei saippuan joukkoon jää reagoimatonta emästä. Rasvapitoinen saippua ei kuivata ihoa. Vauvasaippuoissa ei yleensä käytetä hajusteita eikä väriaineita eikä säilöntäaineitakaan.

Partaa ajettaessa partasuti saippuoidaan pienessä kupissa. Tällöin pitää syntyä reilusti vaahtoa. Partasudissa ei tietenkään pysy runsaasti vettä, joten partasaippuan tulee olla sellaista, että se vaahtoaa pienessäkin vesimäärässä. Partasaippuoiden valmistuksessa on käytetty emäksenä myös kaliumyhdisteitä, esimerkiksi kaliumkarbonaattia. Syntynyt rasvahappojen kaliumsuolaa sisältävä saippua vaahtoaa hyvin.

Pyykinpesua varten valmistetaan myös saippuaa. Saippuaa ei voida käyttää pesukoneessa, koska se vaahtoaa liikaa ja vaahto pursuaa pesukoneesta pois. Saippua vaatisi myös korkeamman lämpötilan kuin nykypesukoneissa yleensä käytetään. Saippuaa käytetään käsipyykissä, esimerkiksi villa- ja silkkivaatteita pestessä. Tahroille on kehitetty myös erityistä tahrasaippuaa.

Glyseriinisaippuoiksi sanotaan läpikuultavia saippuoita. Ne ovat usein iloisen värisiä ja voimakastuoksuisia muotoiltuja saippuoita.

Kuva: Marja Happonen ja Riitta Hietala

Marseilles-saippua on tunnettu ranskalainen tuotemerkki. Sanotaan, että niiden valmistuksessa noudatetaan ohjetta, joka on peräisin 1688 annetusta "saippuankeitto-julistuksesta", jonka antoi Aurinkokuningas Ludwig XIV. Alkuperäiseen Marseilles-saippuaan käytettiin rasvana ainoastaan oliiviöljyä. Myöhemmin muitakin kasvirasvoja otettiin käyttöön. Marseilles-saippua valmistetaan edelleen perinteisellä patakeittomenetelmällä. Tällä menetelmällä saippuanvalmistukseen kuluu aikaa kaksi viikkoa. Kasviöljyä ja natriumkarbonaattia keitetään 10 tuntia. Syntynyt saippua pestään ja sitten se saa tekeytyä kaksi päivää. Tämän jälkeen saippua kuivataan lämpimässä. Suomessakin valmistetaan tällä perinteisellä menetelmällä saippuaa pienissä saippuayrityksissä.

Mäntysuopaa syntyy puunjalostuksen sivutuotteena. Sen raaka-ainetta mäntyöljyä saadaan selluloosakeiton sivutuotteena. Mäntysuopa on varsinaisesti saippuaa eikä suopaa, sillä se sisältää natriumsuolaa eikä kaliumsuolaa. Nestemäinen mäntysuopa samoin kuin kiinteä mäntysuopasaippua ovat perinteisiä matonpesuaineita. Pesun jälkeen mattoihin jää raikas männyntuoksu.

Nestesaippuat eivät ole varsinaisesti saippuoita. Ne sisältävät synteettisiä tensidejä ja paljon vettä. Ensimmäinen nestesaippua tuli myyntiin Ruotsissa 1968. Se oli nestesaippua Bliw. Bliw nestesaippua on edelleen myynnissä. Sen hauska litteä ja pyöreänmuotoinen muovipaketti on tehnyt siitä merkkituotteen, jonka suosio nykyisinkin jatkuu. Monet nuoret ovatkin tottuneet käyttämään nestesaippuoita ja suihkuvaahtoja.

Sotavuosien jälkeen markkinoille tuli synteettisiä pesuaineita. Saippua ei soveltunut konepyykkiin. Saippuan pesuteho on parhaimmillaan lämpimässä ja uudet vaatemateriaalit eivät kestä pesua kuumassa vedessä. Synteettisiä pesuaineita pystytään tuottamaan halvemmalla kuin perinteisiä saippuoita. Saippua ei ole hyvä pesuaine kovassa vedessä, sillä sen rasvahapot muodostavat yhdisteitä kalsiumin ja magnesiumin kanssa ja näin pesuteho huononee.

Saippuoiden joukosta löytyy sopiva pesuaine moneen tarkoitukseen ja meille kaikille. Tutustu erilaisten kauppojen saippuavalikoimiin ja ylläty!

Kuva: Marja Happonen ja Riitta Hietala / Osmia