Entsyymit pesuaineissa

Puhdistusaineisiin lisätyt entsyymit hajoittavat rasva-, valkuaisaine- ym. orgaanisia likatahroja vähentäen manuaalisen hankaamisen tarvetta. Entsyymien käyttö puhdistusaineissa toisaalta rajoittaa pesunesteen pH- ja lämpötilaoloja (kts. proteiinirakenteen denaturaatio) ja toisaalta mahdollistaa matalammat lämpötilat ja miedommat olosuhteet, koska tahra hajoaa entsyymin eikä keittämisen tms. johdosta.

Proteolyyttiset entsyymit hajottavat proteiineja, kuten veri- ja maitotahroja. Esimerkiksi substilisiini on pesuaine-entsyymi, joka pilkkoo veren ja kanamunan proteiinien aiheuttamaia tahroja. Lipaasit hajottavat rasva- ja amylaasit tärkkelystahroja.

Pyykinpesuun soveltuvat entsyymit eivät saa olla kovin substraattispesifisiä, eli tiettyyn substraattiin erikoistuneita, jotta ne hajoaisivat mahdollisimman monia proteiineja. Pesuaine-entsyymien on myös toimittava vaihtelevissa lämpötiloissa, niillä pitää olla hyvä aktiivisuus pH-arvoissa 8 - 11 ja ne eivät saa tarvita metalli-ioneja (kofaktorina) toimiakseen, sillä monet pesuaineet sisältävät aineita, jotka sitovat metalli-ioneja. Pesuaine-entsyymien täytyy myös kestää hapettavia aineita, joita käytetään pyykin valkaisuun. Parhaiten pesuaineisiin soveltuvia proteaasi-entsyymejä on löydetty Bacillus-suvun mikrobeista. Esimerkiksi Basillus licheniformis tuottaa haluttuja ominaisuuksia sisältäviä entsyymejä, joten sitä käytetään tuottamaan entsyymejä pyykinpesuaineisiin.

Entsyymejä voidaan käyttää tahrojen poiston lisäksi myös tekstiilin pinnan huoltoon. Käytössä kankaan pinnasta alkaa sojottaa pieniä langanpätkiä, joita pesuaineessa olevat sellulaasientsyymit katkaisevat. Kangas pysyy tällä tavoin käsiteltynä pidempään uuden näköisenä; se ei nukkaannu ja värit säilyvät kirkkaina. Erilaisilla entsyymikäsittelyillä voidaan myös vaikuttaa vaatteen pehmeyteen ja pesunkestävyyteen.

Entsyymit tekstiilien käsittelyssä

Tekstiiliteollisuus käyttää entsyymejä muutenkin kuin pesuaineissa. Esimerkiksi tärkki voidaan poistaa entsymaattisesti ja nahan käsittelyssä proteaaseja voidaan käyttää karvojen poistoon.

Indigolla värjätyt farkut on perinteisesti käsitelty kivipesulla, jolla saadaan kankaalle kuluneen näköinen pinta. Kivipesun voidaan tehdä myös sellulaasientsyymikäsittelyllä, jossa entsyymin avulla poistetaan väriä farkusta. Indigo-väriaine kiinnittyy puuvillan kuitujen vapaisiin päihin, joten kangasta saadaan haalistettua katkaisemalla kuidun päitä, jolloin osa väristä irtoaa. Sellulaasi-entsyymi toimii vaalennusaineena juuri näin; katkaisemalla kankaan pinnasta pieniä kuidunpätkiä kankaan väri haalistuu. Teollisuudella on käytössä useita sellulaasientsyymejä, jotka vaikuttavat kankaan väriin eri tavoin ja eri sellulaaseja voidaan myös yhdistellä, jotta saadaan aikaan haluttu sävy.