C-VITAMIINI

VITAMIINIT

HISTORIAA

MISTÄ SAA

MIHIN
TARVITAAN

IMEYTYMINEN

RAKENNE

SYNTETISOINTI

LÄÄKE-
VALMISTUS

 

TEHTÄVIÄ

KIITOKSET

LINKKEJÄ

 

päivitetty 6.08.07
tarja.eerola@helsinki.fi
salla.maria.piipponen@gmail.com

 

IMEYTYMINEN

Vitamiinit jaetaan yleensä rasva- ja vesiliukoisiin niiden erilaisen imeytymisen perusteella. A-, D-, E- ja K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia ja kaikki loput, mukaan lukien C-vitamiini, ovat vesiliukoisia. Vesiliukoisten vitamiinien imeytyminen kehoon on paljon rasvaliukoisia yksinkertaisempaa. Koska C-vitamiini on jo ruoka-aineissa vapaassa muodossa, se ei tarvitse ruuansulatuksen apua päästäkseen verenkiertoon vaan imeytyy muiden ravintoaineiden mukana suolistossa. C-vitamiinin pitoisuus plasmassa (plasma on veren nestemäinen osa ilman verisoluja) on noin 10 mg litrassa. Verenkierron mukana vesiliukoiset vitamiinit kulkevat vapaina. Rasvaliukoiset vitamiinit taas tarvitsevat kuljettajia.

 

Varastointi

Elimistö ei varastoi C-vitamiinia juuri lainkaan, vain muuta gramma askorbiinihappoa jää kudoksiin varalle. Ylimääräinen C-vitamiini poistu virtsan mukana. Siksi onkin tärkeää saada C-vitamiinia säännöllisesti. Myös kerta-annosten määrällä on merkitystä. Keholle hyötyy C-vitamiinista eniten, kun sitä saadaan pieninä annoksina riittävän usein. Elimistö ei osaa hyödyntää suuria, yli 200 milligramman kerta-annoksia, vaan tietty prosenttiosuus poistuu imeytymättömänä. Esimerkiksi 3000 milligrammasta (= 3,00 grammaa) C-vitamiina elimistö käyttää vain alle puolet! Kun annos on sopivankokoinen, noin 60 mg, imeytymisprosentti on yli 90.

Koska C-vitamiini ei juurikaan kerry elimistöön, sillä ei ole merkittäviä haittavaikutuksia liikaa nautittuna. Suuri kerta-annos saattaa aiheuttaa ripulia ja muita vatsavaivoja.