YLEISTÄ MUOVEISTA
YLEISTÄ MUOVEISTA
Keskeisiä tapahtumia muovin historiassa
Charles Goodyear keksi vuonna 1841, että luonnossa esiintyvän kumin ominaisuuksia voidaan parantaa huomattavasti, jos sitä kuumennetaan rikin kanssa.Tämä prosessi sai nimen vulkanointi ja se oli ensimmäinen tietoinen parempaan tuotteeseen johtanut polymeerin muuunnos.
Hyatt`n veljekset keksivät vuonna 1869 selluloidin eli selluloosanitraatin, joka oli ensimmäinen muovailukelvottomista edeltäjistä valmistettu muovilaatu. Selluloidi korvasi norsunluun mm. biljardipalloissa ja pianonkoskettimissa.
Ensimmäinen täysin synteettinen muovi oli bakeliitti eli fenoliformaldehydi. Sen keksi Leo Hendrik Baekeland vuonna 1907. Bakeliittisovellusten ansiosta teleliikenne kehittyi ja yleistyi.
1930 -luvulta eteenpäin alettiin valmistaa nykypäivänä ehkä kaikkein käytetyimpiä ja tunnettuja muoveja eli mm. polyvinyylikloridia, polystyreeniä ja polyeteeniä.
Muovin valmistus
Öljynjalostuksen sivutuotteista mm. teollisuusbensiinistä valmistetaan petrokemian teollisuuden tuotteita, joista valmistetaan edelleen polymeerejä. Polymeeriyhdisteiden sovellutuksista tunnetuimpia ovat muovit. Useimmiten polymeerien runkoatomina on hiili, johon on sitoutunut vety-, kloori- ja/ tai fluoriatomeja. Polymeeri sinänsä koostuu monomeereistä. Polymeeriketjussa on yleensä 100-10.000 monomeeriyksikköä, ja se voi olla suora tai haarautunut.
Polymeeriketjuja voi valmistaa kahdella tavalla:
- additioreaktiolla (useimmat valtamuovit)
- kondensaatioreaktiolla
Puhtaita polymeerejä voi harvoin käyttää sellaisenaan; niihin on lisättävä erilaisia lisäaineita, jotka parantavat muovin lujuutta tai kestävyyttä, helpottavat työstämistä tuotteiden valmistusvaiheessa jne.
Muovituotteita valmistetaan polymeereistä seuraavilla menetelmillä:
- ruiskuvalu
- tyhjiömuovaus
- puhallusmuovaus
- rotaatiovalu
- puhalluskalvoekstruusio
- ekstruusio ja ekstruusiopäällystys
- kalanterointi
- syväveto
