HistoriaJo antiikin aikana osattiin valmistaa sinkkiä. Kreikkalainen Strabo on kuvaillut sen valmistamista kalamiinista. Kalamiini on historiallinen nimi sinkin malmille. Sillä voidaan tarkoittaa joko smitsoniittia, ZnCO3, tai hemimorfiittia, Zn4(OH)2Si2O7 • H2O. Intiassa ja Kiinassa tunnettiin metallinen sinkki jo noin 1000-luvulta lähtien. Intiassa sinkin teollinen valmistaminen alkoi viimeistään 1100-luvulla ja Kiinassa noin 900-luvulla. Laajemmin sitä alettiin käyttää viimeistään 1300-luvulla, mm. kolikoiden valmistamiseen. 1500-luvulla alkemistit antoivat sinkille nimen Counterfeht. Tämä johtui siitä, että se antoi kuparille kullanhohtoisen värin. Lisäksi kemisti Libavius nimesi sinkin kahdeksanneksi metalliksi. Siihen mennessä tunnnettuja metalleita oli ollut vain seitsemän: hopea, kulta, kupari, lyijy, tina, rauta ja elohopea. 1700-luvulla sinkkiä alettiin tuottaa teollisesti Euroopassa. Ensimmäinen sinkkitehdas avattiin 1740-luvulla Englannissa ja vuosisadan lopulla tehtaita perustettiin myös manner-Eurooppaan. Sinkillä ei ollut vakiintunutta nimeä ennen 1800-lukua, vaan sitä kutsuttiin useilla eri nimillä:
|