Lasin historia
Lasia on ollut olemassa jo ennen kuin ihminen oppi sitä valmistamaan. Luonnosta löytyy luonnonilmiöiden seurauksena syntynyttä lasia. Näitä luonnonilmiöitä ovat tulivuorenpurkaus ja salaman tai meteoriitin isku. Ilmiöiden seuraksena tietyn tyyppiset kivet sulavat ja kiinteytyvät nopeasti, jolloin kiteytymistä ei ehdi tapahtua.
Vulkaanista alkuperää olevaa lasia kutsutaan obsidiaaniksi ja se on yleisin luonnonlasi. Obsidiaani on syntynyt graniitista. Kivikaudella siitä valmistettiin mm. työkaluja ja aseita. Meteoriitin iskun seuraksena syntynyt lasi on tektiitti ja salaman iskun seurauksena syntynyt lasi on fulguriitti.
Lasin keksimisen ajankohdasta tai tapahtumista ei ole tarkkaa tietoa. Roomalaisen historijoitsija Pliniuksen mukaan lasin keksivät foinikialaiset kauppamiehet. Kauppamiehet yöpyivät rannalla ja käyttivät mukanaan olleita suolalohkareita keittoastioidensa tukena. Nuotiotulen kuumuus sai lohkareet sulamaan ja sekoittumaan rantahiekan kanssa. Aamulla kauppamiehiä odotti nuotiossa yllätys. Sinne oli muodostunut lasia. Lasi siis keksittiin vahingossa, kuten monet muutkin uudet materiaalit. Tämän kerrotaan tapahtuneen noin 6000 vuotta sitten.
Lasi on voitu keksiä myös muiden sattumien kautta. Keramiikkaa valmistettiin jo noin 8000 vuotta sitten. Keraamisten astioiden poltossa on voinut syntyä lasitteita, joiden huomaaminen on saattanut johtaa lasin keksimiseen. Myös metalleita sulattaessa syntyy lasitteita ja kuonaa, joka on lasin kaltaista. Tämäkin on voinut johtaa lasin keksimiseen.
Ensimmäisiä ihmisen valmistamia lasiesineitä olivat lasihelmet. Niiden valmistuksen kehittivät egyptiläiset jo 3000 vuotta eKr. Metallipuikon päälle kierrettiin ohutta sulaa lasinauhaa toisen metallipuikon avulla. Lasihelmet olivat tuohon aikaan arvokasta kauppatavaraa.
Lasihelmen teko
Seuraava edistysaskel lasin valmistuksessa oli myös egyptiläisten ansioita. He kehittivät menetelmän, jolla saivat valmistettua lasiastioita. Hiekasta ja savesta muotoiltiin metallipiikin ympärille astian sydän. Sydämen päälle pyöriteltiin toisen metallipiikin avulla sulaa lasia ohuina nauhoina. Lasinauhoja pyöriteltiin sydämen ympärille kunnes ne muodostivat ehjän pinnan.
Hiekkasydän tekniikka
Lasinpuhallus oli merkittävä keksintö lasiteollisuudelle. Se keksittiin n. 50 eKr. Keksimispaikka oli mitä todennäköisimmin jokin Siidonin lasipajoista. Lasi ei ollut enää pelkästään ylellisyystavaraa vaan se muuttui arkipäiväisemmäksi. Lasinpuhallus mahdollisti esimerkiksi lasiastioille uusia muotoja. Se myös helpotti ja nopeutti työskentelyä. Lasia voitiin tuottaa nyt huomattavasti suurempia määriä.
Merkittäviä keksintöjä lasilaatuja ajatellen ovat lyijylasi ja borosilikaattilasi. Lyijylasi keksittiin 1600-luvun loppupuolella. Aluksi lyijylasia käytettiin lähinnä lasiesineiden valmistukseen, sen helpon työstettävyyden ja loiston vuoksi. Myöhemmin myös muita lyijylasin ominaisuuksia opittiin käyttämään hyödyksi.
Borosilikaattilasi tuli kaupalliseen käyttöön 1900-luvun alussa. Ensimmäisiä borosilikaattilasin valmistajia oli Corning Glass Works, joka kehitti tuotemerkin Pyrex®. Merkki on varmasti monille tuttu keittiön uuninkestävistä astioista.
Suomeen lasia kulkeutui myöhäisrautakaudella viikinkien mukana. Ristiretkien jälkeen Suomessa alettiin rakentaa kivikirkkoja. Kirkkoihin toimitettiin ikkunalasia Euroopasta.
Ensimmäinen maininta lasimestarista on Naantalista vuodelta 1449. 1600-luvulla Turussa asui jo n. 25 lasimestaria.
Porvarit olivat ensimmäisiä, jotka hankkivat koteihinsa ikkunoita. Lasilla korvattiin käytössä olleet kalvot ja kiilleliuskelevyt.
Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1681, mutta se tuhoutui tulipalossa jo vuonna 1685.