Miss� lasia k�ytet��n?
Bioaktiivinen lasi
Bioaktiivinen lasi on lasia, johon kudos voi kiinnitty� kemiallisesti. Se keksittiin 1960-luvun lopulla USA:ssa. Bioaktiivisen lasin keksi Larry Hench. H�n huomasi, ett� tietynlaisen lasin ja luun v�lille syntyi tiivis liitos.
Bioaktiivinen lasi koostuu yleens� pii- (SiO2), kalsium- (CaO), natrium- (Na2O) ja fosfaattioksideista (P2O5). Lis�ksi voidaan k�ytt�� pieni� m��ri� muita aineita, kuten boorioksidia B2O3 tai alumiinioksidia Al2O3.
Bioaktiivisen lasin monia ominaisuuksia voidaan hallitusti muuttaa muuttamalla lasin koostumusta. Bioaktiivisen lasin t�rkein ominaisuus on kuitenkin sen hallittu liukoisuus. Juuri t�m� mahdollistaa kudoksen kiinnittymisen lasin pintaan.
Erilaisten liukenemis ja saostumisreaktioiden seuraksena lasin pintaan muodostuu hydroksyylikarbonaattiapatiittikerros (HCA). HCA-kerroksen muodostumisen j�lkeen seuraavia tapahtumia ei tunneta tarkasti. Tiedet��n kuitenkin, ett� muodostunut HCA-kerros sitoutuu kollageeniin. Ep�orgaanisen implantin ja el�v�n kudoksen v�lille muodostuu vahva rajapintasidos.
Koska apatiitti on muodostunut el�v�ss� organismissa, se on koostumukseltaan l�hes oman luun kaltainen. T�m� auttaa luukudoksen kiinnittymist� bioaktiivisen lasin pintaan. Lasi liukenee v�hitellen kokonaan ja oma luu kasvaa sen tilalle.