KOMPOSIITIT
Lukijalle
HISTORIAA
Rakenne
Ominaisuuksia
Sovelluksia
Puu/polymeerikomposiittien tutkimus
Tehtäviä
Sanasto

 

Vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua ihmiset keksivät komposiitit valmistaessaan tiiliä sekoittamalla olkia ja savea. Tämän takia tiilet ovat myös sivuston ulkoasun teemana! Muinaisessa tiilikomposiitissa oljet olivat kuitulujite ja savi toimi matriisina. Myös laastin ja betonin käyttö rakentamisessa on aivan yhtä vanhaa. Rakennusten ja siltojen valmistuksessa on käytetty teräskiskovahvisteista sementtiä jo viimeiset 150 vuotta. 

Ensimmäinen patentti muovikomposiittien alalta myönnettiin 1900-luvun alussa, ja se koski fenolimuovien lujittamista. 1930-luvulla kehitettiin polyesteri- ja epoksimuovit, jolloin muovikomposiitit alkoivat saada kaupallista merkitystä. Ensimmäiset menetelmät muovikomposiittien massatuotantoon kehitettiin 1940-luvulla. Kuitulujitteisista muoveista kehitettiin läpinäkyviä 50-luvulla, ja niitä alettiin käyttää veneiden rungoissa, autojen koreissa ja kuorma-autojen hyteissä. 

Lasikuitu kehitettiin teollisen vallankumouksen jälkipuoliskolla. Tekstiiliteollisuus oli jo pitkälle automatisoitunut, ja samoja tekniikoita voitiin soveltaa rihma- ja lankamaisten lasikuitujen valmistuksessa. Hiilikuituja käytettiin jo noin sata vuotta sitten sähkölamppujen lankoina, mutta nämä langat eivät haurautensa takia soveltuneet rakennusmateriaalien osaksi. Hiilikuituja  tutkittiin ja kehitettiin 40-luvun loppupuolelta alkaen , mutta käytännön sovelluksiin ne tulivat vasta vuosikymmen myöhemmin. Hiilikuitujen laajempi käyttö alkoi 60-70 -lukujen vaihteessa, uusien tekniikoiden kehittymisen myötä, ja sitä alettiin käyttää muun muassa lentokoneissa ja urheiluvälineissä.

90-luvulla kehitettiin boori-, piikarbidi- ja alumiinikuidut, joista valmistetuilla komposiittimateriaaleilla on erittäin suuri paineensietokyky.

 

Etusivulle

Tekijät:
Hannele Myllymaa ja Pia Vesterbacka
Kemia yhteiskunnassa- kurssi, kevät 2005 
Helsingin yliopisto, Kemian laitos