Työohjeista opettajalle

Teimme saippuaa myös muista rasvasta kuin kookosrasvasta.

Rasvan määrä oli 50 grammaa ja natriumhydroksidin (30%) 15 ml.

Risiiniöljystä, ruokakaupasta ostetusta kasvirasvasta ja oliiviöljystä tuli saippuaa ihan samalla tavalla kuin kookosrasvastakin. Rypsiöljystä tehty saippua jäi veteläksi ja sen pinnalle kertyi natriumhydroksidia, joten sitä ei kannata ainoana rasvana käyttää. Lisäsimme rypsiöljyyn ja risiiniöljyyn hieman sulatettua mehiläisvahaa, jotta saippuan saostuisi paremmin. Näin kävikin. Mehiläisvaha pitää sekoittaa rasvaa huolella, jotta saippuaan ei tule mehiläisvaharakeita.

Mielestämme oli mukavaa, kun oppilastyöpareilla oli käytössä eri rasvoja ja eri väri- ja tuoksuaineita. Näin saatoimme vertailla tuloksi. Kookosrasvaa käytettäessä saippuoituminen vei pisimmän ajan, mutta tulos oli ehkä paras. Käytössä kookosrasvasaippua vaahtosi parhaiten ja tuntui miellyttävimmältä.

Taulukossa on muutamien rasvojen saippuoitumislukuja. Ne on kaliumhydroksidille. Moolimassojen avulla niistä voidaan laskea saippuoitumisluvut natriumhydroksidille. Saippuantekijät käyttävät emästä reilusti vähemmän kuin saippuoitumisluku määrää. Tällöin saippuaan jää ylimäärä rasvaa, mikä tekee saippuasta miellyttävämmän käyttää.

kookosrasva	248 - 265
pellavaöljy	189 - 195
oliiviöljy	184 - 196
rypsiöljy	188 - 193
tali	190 - 200

Demonstraatioita

Tulitikku koe. Tislattua vettä laitetaan laakeaan maljaan. Tulitikun toiseen päähän laitetaan hieman saippuaa. Tulitikku laitetaan vaakatasossa vedenpinnalle kellumaan. Se lähtee liikkeelle, sillä saippua pyrkii leviämään tasaiseksi pinnaksi veden pinnalle. Kun tikku törmää astian seinään ei auta vaikka sen kääntäisi toiseen suuntaan. Se ei enää lähde liikkeelle, sillä veden pinnassa on jo saippuan muodostama kalvo. Veden tulee olla tislattua, sillä vesijohtovedessä oleva kalkki neutraloi saippuaa eikä kalvopintaa synny. Vasta kun kaikki kalkki on neutraloitu, syntyy saippuan vaikutuksesta kalvo pintaan. Mutta tällöin saippua leviää astian sisällä ensin, eikä kalvo tule vain tulitikun päästä - tulitikku ei liiku.

Molekyylin hydrofobisen ja hydrofiilisen pään voi osoittaa myös kamferilla. Tulitikun päähän laitetaan hieman kamferia ja se asetetaan veden pinnalle. Tulitikku lähtee liikkeelle. Se jatkaa matkaansa toiseen suuntaan, kun se on törmännyt astian reunaan. Tämä johtuu siitä, ettei kamferi aiheuta vedenpinnalle pysyvää kalvoa, kuten saippuamolekyyli, vaan kamferi haihtuu pois. Kamferia on joillain vedenpinnalla elävillä pikkuhyönteisillä, jotka vapauttavat sitä veden pinnalle kohdatessaan vihollisen. Tämä on siis myös luonnollinen pakokeino hyönteisille.