Joshep Priestley (1733-1804)Joshep Priestley (1733-1804) aloitti tutkimuksensa Blacin ”sitoutunutta ilmaa” (hiilidioksidia) tutkimalla. Hän huomasi, että sitoutunutta ilmaa pystyi hengittämään, mutta se ei pitänyt palamista yllä, vaikkakin sen palamisteho parani, jos samassa kaasussa kasvatettiin kasveja. Hän havaitsi myös, että liuottamalla veteen hiilidioksidia saatiin valmistettua soodavettä. Hän kehotti panimoita valmistamaan soodavettä ja kasvatti täten mainettaan. Priestley valmisti ensimmäisen kerran happea vuonna 1774 ystävältään saadun aineen, mercurius calcinatus per se (elohopea(||)oksidi), avulla. Priestley oli hankkinut linssin, jonka ansiosta hän pystyi kuumentamaan aineita korkeaan lämpötilaan auringonsäteiden avulla. Näin hän sai mercurius calcinatus per sen tuottamaan happea ja elohopeaa Hän hämmästyi uuden kaasun käyttäytymisestä, sillä kynttilä paloi siinä kirkkaammin, kuin tavallisessa ilmassa. Hän arvioi uuden kaasun olevan viisi tai kuusi kertaa parempaa, kuin tavallinen ilma. Hän huomasi myös, että sitä oli erityisen vaivatonta hengittää. Vuonna 1781 hän teki joukon kokeita yrittäessään määritellä lämmön massaa, sillä hän piti sitäkin aineena. Kokeiden seurauksena hän selvitti veden koostumuksen, jota oli tähän asti uskottu alkuaineeksi. Hän räjäytti suljetussa tilassa palavan ilman (vedyn) ja tavallisen ilman seosta sähkökipinällä, punnitsi aineet ja huomasi massan vähentyneen. Samalla Priestley huomasi astiaan muodostuneen ”kastetta”. Jatkokokeiden avulla hän huomasi kaasujen muuttuvan kokonaan vedeksi, kun niiden suhde on 2,02:1.Lähteet:
| |
Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Terhi Ahonen © 2005 |