Happamuuden mitta-asteikko määritetään

Puhtaan veden heikon sähkönjohtavuuden perusteella voitiin päätellä, että se on myös hiukan dissosioitunut vety- ja hydroksyyli-ioneiksi. Veden ionitulon arvoksi saatiin
1·10 ^-14mol²/l², kun lämpötila oli 25⁰C:

[H₃O⁺][OH^-]=10^-14 mol²/l²

Väkevissä happoliuoksissa puolestaan havaittiin vetyionikonsentraation olevan noin 1 mol/l

[H⁺]=1 mol/l

ja noin 10^-14 mol/l vahvoissa emäksisissä liuoksissa.

[H⁺]=10^-14 mol/l

Vaikka jo vetyionikonsentraatio oli selvästi happamuuden ja emäksisyyden mitta-asteikko, kehitti tanskalainen Sørensen (1868-1939) vuonna 1909 käyttökelpoisemman mitan happamuudelle. Sørensenin mukaan:

pH=-log ₁₀[H⁺]

eli pH-arvo on vetyionikonsentraation kymmenkantaisen logaritmin vastaluku. Puhtaassa vedessä on yhtäpaljon oksonium- ja hydroksyyli-ioneja. Näin ollen puhtaan veden pH arvo on 7.

[H₃O⁺]=[OH^-]=10^-7mol / l

pH =pOH=7

Nykyään usein katsotaan, että pH on oksoniumionikonsentraation kymmenkantaisen logaritmin vastaluku.

pH=-log ₁₀[H₃O⁺]

Lähde:
Hudson: Suurin tiede kemian historia, Gummerrus kirjapaino Oy, 2000

..takaisin aikajanaan