Joseph Black (1728-1799)Joseph Black (1728-1799) löysi ensimmäisenä todisteita siitä, että kaasu on erillinen käsite, ei ainoastaan ilman muunnos. Lääkärin taustastaan johtuen hänen päätavoitteensa oli löytää hellävarainen, mutta tehokas virtsakivien emäksinen liuotin. Tutkimusten kuluessa hän osoitti laimeiden ja syövyttävien (karbonaattien ja hydroksidien) emästen eron. Hän nimesi magnesiumkarbonaatin magnesia albaksi ja havaitsi, että kuumennettaessa se menettää seitsemän kahdeksasosaa painostaan. Valtaosa painohäviöstä johtui pakenevasta ilmasta, jota hän nimitti sitoutuneeksi ilmaksi (hiilidioksidi). Hän havaitsi että magnesia alba poreilee, kun sitä laittaa heikkoihin happoihin, mitä kuumentamalla saatu tuote ei tehnyt. Hän punnitsi magnesia albaa , kuumensi sitä ja liuotti saamansa tuotteen laimeaan rikkihappoon ja käsitteli saatua liuosta laimealla emäksellä (kaliumkarbonaatti). Hän havaitsi magnesia alban saostuvan samoissa määrin, mitä lähtöainetta oli ollut ja osoitti näin, että sitoutunut ilma yhtyi laimeaan emäkseen ja se voitiin siirtää saatavaan aineeseen, jolloin muodostui lähtöainetta. Modernein kemiallisin kaavoin ilmaistuna: Blackin työt olivat perustana Antonio Lavoisierin tulevalle työlle sen lisäksi, että ne vakiinnuttivat happojen, emästen ja suolojen välistä yhteyttä. Hänen emäksiä koskevat työnsä paljastivat myös tärkeitä sitoutuneen ilman ominaisuuksia (hiilidioksidi). Lähde:
| |
Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Terhi Ahonen © 2005 |
