Jalokaasuja ovat:
Kaikki jalokaasut esiintyvät yksiatomisina ja ovat värittömiä, hajuttomia ja mauttomia, ja (heliumia ja neonia lukuun ottamatta) ilmaa raskaampia.
Jalokaasuilla on uloimpia (valenssi)elektroneja täysi määrä (8, paitsi heliumilla 2), toisin sanoen niillä on oktetti. Miellyttävää, pysyvää olotilaa ei tarvitse parannella kemiallisten reaktioiden kautta. Siitä johtuu niiden normaaliolosuhteissa vähäinen reaktiivisuus.
Aiemmin luultiin, että jalokaasut ovat täysin reagoimattomia. Ensimmäinen jalokaasuyhdiste löydettiin vuonna 1962. Viimeisimpien vuosikymmenien aikana on kryptonin, ksenonin ja radonin todettu muodostavan kemiallisia sidoksia muiden alkuaineiden kanssa sopivissa olosuhteissa.
Vuonna 2000 löydettiin Helsingin yliopiston kemian laitoksella ensimmäinen argonin yhdiste. Toistaiseksi ei ole vielä löydetty neonin eikä heliumia yhdisteitä, mutta tutkimus jatkuu. Heliumin yhdisteen olemassaolo on ennustettu teoreettisesti.
Jalokaasut eivät ole syövyttäviä, ne eivät pala eivätkä ole myrkyllisiä, mutta suljetussa tilassa ne voivat aiheuttaa tukehtumisen erittäin suurina pitoisuuksina. On muistettava, että radon on kuitenkin radioaktiivinen eli se lähettää ionisoivaa säteilyä.