Työn tavoitteena on oppia sähkö- ja metallien kemiaa sekä tutustua erilaisiin molekyylimalleihin, jotka on toteutettu JMOL -ohjelmistolla. Lisäksi tarkoituksena on saada iloa ja elämyksiä kemian opetuksesta.
Alkajaisiksi muistele, minkä nimisiä metalleja on olemassa.
Tarvitset kuparilevyn ja vasaran
Työohje: Hakkaa levyä vasaralla. Varo, ettet osu peukaloon! Voit myös yrittää taivutella levyä.
Jos et aivan muistanut kaikkia metallien ominaisuuksia tai sitä, millainen metallisidos itse asiassa on, lue lisätietoa kemiallisesta näkökulmasta.
Metallien yhteisiä ominaisuuksia ovat mm. kiiltävyys, kovuus (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, esim. Na, Hg), muokattavuus, taottavuus, sitkeys, sähkön- sekä lämmönjohtavuus. Lisäksi niiden uloimmalla elektronikuorella on yleensä 1 tai 2 elektronia.
Merkittävin tekijä metallien yhteisille ominaisuuksille on niiden rakenne eli metallisidos. Metallit ovat nimittäin hyviä sähkönjohteita siksi, että niissä on paljon vapaita elektroneja. Sähkö on elektronien liikettä. Metallisidoksessa atomin ulkoelektronit pääsevät helposti irralleen. Tällöin syntyy positiivisten ionien muodostama hila ja sitä ympäröivä elektronimeri. Elektronimeren vapaat elektronit kuljettavat sähköä.
Tässä työssä tarvitset erilaisia metalleja, koeputkia sekä koeputkitelineen. Tulitikutkin ovat tarpeellisia. Nyt työturvallisuus on hyvin tärkeätä! Käytä siis hanskoja ja suojalaseja!
Työohje:
Jos osa kysymyksistä tuntui hankalilta, lue lisätietoa Kemiallisesta näkökulmasta.
Metallit liukenevat suolahappoon eri nopeuksilla kuparia, kultaa ja hopeaa lukuun ottamatta. Se mikä metalli liukenee nopeammin kuin toinen riippuu metallien sähkökemiallisesta jännitesarjasta:
Sähkökemiallisesta jännitesarjasta nähdään, että esimerkiksi magnesiumin hapettumiskyky on suurempi kuin esimerkiksi sinkillä. Siis magnesiumin reaktion voisi olettaa olevan kiivaampi.
Hapettuminen ja pelkistyminen tapahtuvat aina yhtä aikaa. Aine hapettuu, kun se luovuttaa elektroneja. Kun aine vastaanottaa elektroneja, sen sanotaan pelkistyvän. Hapettunut metalli on aina ionimuodossa ja pelkistynyt atomimuodossa!
Hapettumisen ja pelkistymisen kannalta magnesiumkloridi on suola, joten siinä magnesium on ionimuodossa. Magnesium hapettuu siis reaktiossa. Toisaalta hapon liuetessa veteen vapautuu vetyioneja H+. Koska vetymolekyylit ovat varauksettomia ja ne sisältävät vetyatomeja, ovat vetyionit pelkistyneet eli ottaneet vastaan elektroneja.
Hapettumis- ja pelkistymisreaktioissa metalliatomien ja -ionien välillä voi liikkua elektroneja. Elektronit siirtyvät aina hapettuvalta metalliatomilta pelkistyvälle metalli-ionille. Jos voisimme ohjata elektronit kulkemaan tiettyä reittiä pitkin, saisimme aikaan sähkövirran.
Tarkoituksenasi on koota sähkökemiallinen pari kupari- ja sinkkilevystä. Tarvitset ainakin johtimia, sitruunan ja hauenleukoja.
KOKOA PARI OHEISEN KUVAN MUKAISESTI, ja kun olet tehnyt sen, tee tarvittavia kokeita ja selvitä seuraavat seikat:
Sähkökemiallisesta parista voit lukea lisää kemiallisesta näkökulmasta.
Kun hapettumis-pelkistymisreaktio tapahtuu siten, että hapettuva ja pelkistyvä aine eivät ole suorassa kosketuksessa, on mahdollista tuottaa sähkövirtaa. Tällainen systeemi on nimeltään galvaaninen kenno eli sähkökemiallinen pari. Kennossa muutetaan siis kemiallista energiaa sähköenergiaksi. Metalleista todellakin saadaan sähköä!
Yksinkertaisin galvaaninen kenno rakentuu kahdesta elektrodista, jotka on molemmat upotettu elektrolyyttiliuoksiin. Elektrodit on lisäksi liitetty toisiinsa sähköjohdoilla ja elektrolyyttiliuosten välillä on suolasilta. Meidän työssämme elektrolyyttiliuoksena toimii sitruuna ja elektrodeina kaksi metallilevyä.
Elektrodit toimivat kennossa reaktiopaikkana. Niiden pinnalla tapahtuvat siis hapettumis- ja pelkistymisreaktiot. Anodi on elektrodi, jolla tapahtuu hapettumisreaktio ja katodi on elektrodi, jolla tapahtuu pelkistymisreaktio. Näitä hapettumis- ja pelkistymisreaktioita voidaan kutsua myös anodi- ja katodireaktioiksi. Kennossa tapahtuva kokonaisreaktio on anodi- ja katodireaktioiden summa. Elektrolyyttiliuoksella tarkoitetaan yleisesti ottaen liuosta, joka johtaa sähköä.
Työssä määritetään galvaanisen kennon lähdejännitettä. Mittaamalla kennojen lähdejännitettä voidaankin itse asiassa määrittää aineiden pyrkimyksiä hapettua ja pelkistyä. Lähdejännite on nyt sitä suurempi, mitä enemmän reagoivien aineiden taipumus sitoa elektroneja eroaa toisistaan. Toisin sanoen metallilevyjen välinen jännite riippuu käytettävistä metalleista. Metallit on järjestetty jännitesarjaksi sen mukaan, kuinka suuri jännite metallien välille saadaan. Sähkökemiallisessa parissa syntyvä jännite on sitä suurempi, mitä kauempana metallit ovat toisistaan jännitesarjassa.
Työssä tarvitaan:
Työn toteutus:
Tutki oheisia malleja ja kuvia. Miten kiteisen kuparisulfaatin ja kuparisulfaattiliuoksen koostumukset eroavat atomitasolla? Alimmaisen kuvan kohdalla, osaatko sanoa, miksi vesimolekyylit ovat asennoituneet kupariatomia kohden juuri kuvan osoittamalla tavalla?
HUOM! Tutki täältä veden värähtelyjä. Tämän tarkoitus on havainnollistaa sitä, että molekyylit liikkuvat myös itsensä suhteen koko ajan eri tavoin.
Katselkaa nyt simulaatio elektrolyysistä! Valitse vasemmalle puolelle (anodille) metalliksi kupari ”Copper” ja oikealle puolelle (katodille) metalliksi rauta ”Iron”. Valitse elektrolyyttiliuokseksi Kuparinitraattiliuos Cu(NO3)2. Laita jännite 2 Volttiin ja paina ”ON”. Ensin näit mitä molekyylejä liuoksessa on ja nyt huomaat vielä miten ne liikkuvat liuoksessa. Huomaatko saman päällystymisen simulaatiossa kuin huomasit kokeen aikana?
Elektrolyysistä voit lukea lisää kemiallisesta näkökulmasta.
Systeemi, jossa tietyt kemialliset reaktiot saadaan tapahtumaan sähkövirran avulla, on elektrolyysi. Reaktion tapahtumispaikka on elektrolyyttiliuos, jossa liikkuu sähköä kuljettavia ioneja. Samalla tavalla kuin galvaanisessa kennossa, anodilla tapahtuu hapettuminen ja katodilla pelkistyminen. Tässä työssä anodina toimii kuparilevy, jossa siis kupariatomit hapettuvat kupari-ioneiksi, samalla katodilla nämä kupari-ionit pelkistyvät kupariatomeiksi, jolloin naula tai avain pinnoittuu kuparilla. Oheisessa kuvassa näkyy vielä paremmin mitä reaktiossa tapahtuu.
Saat eteesi neljä koeputkellista metallisuolojen liuoksia. Tehtävänäsi on selvittää, minkä metallin suolaa missäkin koeputkessa on. Liuoksista yksi on hopeanitraatti, toinen tinakloridi, kolmas sinkkisulfaattia ja neljäs kuparisulfaattia.
Selvitystyössäsi saat käyttää apuna ainoastaan metallien jännitesarjaa sekä rauta- ja kuparipalasia.
Suunnittele tutkimuksesi huolellisesti ja kirjaa havaintosi ylös. Ole huolellinen, ettet mene koeputkissa sekaisin.
Tutustu oheiseen mallinnukseen, jossa ovat mysteerin ioniyhdisteet. Yhdistä ne yhdisteiden kemiallisiin kaavoihin. Huom. Mukana on myös yksi hämäysmalli, mikä se on ja mitä molekyyliä se kuvaa?
Listaa mitä atomeja ja montako kutakin yhdisteissä on.
Mieti sinkkikloridin ja tinakloridin tapauksessa, kumpi ioni (Zn vai Sn) on kooltaan suurempi. Apua voit löytää esimerkiksi sivustolta http://abulafia.mt.ic.ac.uk/shannon/ptable.php.