Tieteellisen ajattelun alkuFilosofi Anaksimandros yritti kehittää kattavampaa maailmankuvaa. Hänen mielestään kaikki aineet, myös vesi, koostuivat mystisestä alkukantaisesta perusaineesta, jolle hän antoi nimen rajaton . Filosofi Anaksimenes puolestaan kumosi Anaksimandroksen väitteet ja selitti alkukantaisen aineen olevan vesihöyryä. Hänen mukaansa vesihöyry tuotti harvetessaan tulen ja tiivistyessään veden ja maan. Herakleitos taas väitti kaiken koostuvan tulesta. Hän antoi aineille vastakkaisia ominaisuuksia. Näin hän yhdisti kuuman ja kylmän tuleen ja veteen sekä kostean ja kuivan vesihöyryyn ja maahan. Kreikkalainen filosofi Empedokles (490-439 e.a.a.) uskoi joonialaisten tavoin havaintoihin. Hänet tunnetaan klepsydraa eli vesikelloa koskevasta kokeestaan. Vesikello oli kartiomainen astia, jonka kärjessä oli pieni reikä. Kartio täytettiin vedellä ja sen tyhjeneminen mittasi ajan kulun. Empedokles käänsi klepsydran pystyasentoon, upotti sen vesiastiaan ja havaitsi, että kartioon ei tullut vettä sen avoimen pohjan kautta, jos hän pani sormensa siinä olevan pienen reiän päälle. Näin hän todisti, että ilma on ainetta, vaikka sitä ei voitukaan nähdä. Empedoklesin mukaan maailmassa oli neljä muuttumatonta alkuainetta: maa, ilma tuli ja vesi, jotka olivat kaiken materian perusta. Hänen mukaansa maailmassa vaikutti myös kaksi perusvoimaa, rakkaus ja viha tai veto ja hylkimisvoima, jotka yhdistivät ja erottivat alkuaineet toisistaan. Hänen esityksensä mukaan eri aineet muodostuivat, kun alkuaineet yhdistyivät eri suhteissa ja näin hän osoitti, että suunnaton määrä erilaisia alkuaineita saattoi olla olemassa. | |
Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Terhi Ahonen © 2005 |