Tieteellisen ajattelun alkuKemian historiassa käytäntö on aina kulkenut ennen teoriaa. Antiikin aikoihin mennessä oli jo onnistuttu löytämään useita metalleja ja muutamia epämetallisia alkuaineita. Muinaiset egyptiläiset tunsivat kullan, hopean, kuparin ja raudan. Vanhassa testamentissa on mainintoja näistä. Lyijyä tiedetään myös käytetyn puisten ankkureiden painoina. Englannissa käytiin kauppaa tinasta, jota saatiin kaivoksista. Kuparin ja tinan seos, pronssi, antoi nimen ajalle, joka alkoi Välimeren alueella noin 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kovaa pronssimetallia syntyy, kun tinaa ja kuparia kuumennetaan yhdessä. Seosta käytettiin koriste-esineisiin ja astioihin. Muinaiset kansat tunsivat myös elohopean, joka mainitaan kiinalaisissa ja hindulaisissa kirjoituksissa. Suhde elohopeaan oli mystinen elohopean poikkeuksellisen ulkonäön ja ominaisuuksien vuoksi (peilipintainen, nestemäinen ja erittäin myrkyllinen). Elohopeaa kunnioitettiin syvästi. Epämetalleista hiili ja rikki ovat kauimmin tunnetut alkuaineet. Rikkiä käytettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin ja rikkipäisiin tulitikkuihin. Jo luolamiehet tunsivat hiilen puuhiilen ja noen muodossa. Hiili tunnettiin vanhan testamentin mukaan myös arvokkaammassa muodossaan timanttina (tällöin ei tietenkään tiedetty, että kyseessä on saman aineen erilainen allotrooppinen muoto). Sekä kreikkalaiset että roomalaiset tunsivat myös aineen, jota he kutsuivat arseeniksi. Heidän arseeninsa ei ollut puhdas alkuaine, vaan sen rikkiyhdiste, arseenisulfidi. Arseenisulfidia käytettiin nahkojen parkitsemiseen ja vihamiesten myrkyttämiseen. Antiikin ajan ihmisillä ei ollut aavistustakaan, että he olivat tekemisissä alkuaineiden kanssa. Alkuaineen alkuperäinen idea sai alkunsa filosofien, ei kemistien, parissa. Thaleen teoria, jossa kaiken perustana oli vesi, oli todellinen alku: tieteellinen ajatus siitä, mikä alkuaine on.Lähteet:
| |
Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Terhi Ahonen © 2005 |