|
Liimaamisen historiaa |
Kautta aikojen ihmiset ovat parhaan taitonsa mukaan yrittäneet valmistaa uusia tarve-esineitä. Tässä kehityksessä liiman rooli on ollut varsin merkittävä. Liiman valmistus on kehittynyt kemianteollisuuden alaksi, joka pystyy helposti vastustamaan talouden heilahduksia ja tarjoaa työtä suurelle joukolle ihmisiä. Me emme pysty elämään ilman liimaa. Mutta kuinka kaikki alkoi?
***
Varhaisimmat todisteet liiman käytöstä ovat noin 6000 vuotta vanhoja. Arkeologit ovat löytäneet esihistoriallisten heimojen haudoista jäänteitä ruukuista, joiden murtumia oli aikoinaan korjattu käyttäen liimana puun tahmeata pihkaa. Lisäksi muinaisen Babylonian temppeleistä on löydetty patsaita, joiden norsunluiset silmät ovat pysyneet paikoillaan tähän päivään saakka pelkän tervaa muistuttavan aineen voimalla. Maailman kuuluisimpiin arkeologisiin löytöihin kuuluvat egyptiläiset haudat sisältävät myös useita taide-esineitä, jotka on valmistettu ja suojattu jonkinlaisella eläinperäisellä liimalla.
Liimaaminen ja sen taito mainitaan kirjallisuudessa ensimmäisen kerran noin vuonna 200 eaa. Kirjoituksessa annetaan neuvoja eläinperäisen liiman valmistukseen ja käyttöön. Liimaa tehtiin tuolloin jätteeksi jääneistä eläinten luista ja nahasta keittämällä.
Vuosina 0-500 liiman käytössä siirryttiin uudelle tasolle, kun roomalaiset ja kreikkalaiset oppivat käsittelemään puun pintaa ja kiinnittämään ohuita puukerroksia toisiinsa. Tällöin löydettiin uusia liimaamiseen sopivia aineita, joita valmistettiin muun muassa kananmunan valkuaisesta, verestä, luista, vuodista, maidosta, vihanneksista ja jyvistä. Roomalaiset alkoivat ensimmäisinä käyttää tervaa ja mehiläisvahaa parantaakseen veneiden ja laivojen vesitiiviyttä.
Noin vuonna 1000 tarunomaisen Tsingis-Kaanin armeijan onnistui kukistaa hallitsijan valtaa uhkaavat hyökkääjät. Armeijan menestyksen salaisuutena oli aseiden poikkeuksellisen hyvä kesto ja erilaisten aseiden suuri määrä. Sotilaiden jouset oli tehty sitruunapuusta ja laminoitu kestävyyden parantamiseksi. Lisäksi sotilailla oli käytössään liimaamalla valmistettuja torvia yhteydenpitoa varten.
Vuosina 1500 – 1700 tunnetut huonekalujen valmistajat, kuten Chippendale ja Duncan Phyfe, löysivät pitkäksi aikaa unohdetun liiman käyttämisen taidon ja loivat kalustettuja kabinetteja, joita yhä ihaillaan palatseissa ja museoissa. On myös arveltu, että Antonio Stradivariuksen valmistamien, maailman kauneimmin soivien viulujen, salaisuus on hänen käyttämänsä liima ja puun pintakäsittelyaine. Huolellisista analyyseistä huolimatta aineiden koostumusta ei ole pystytty selvittämään.
Noin vuonna 1700 perustettiin Hollantiin ensimmäinen kaupallinen liimatehdas. Tehtaassa valmistettiin liimaa eläinten vuodista. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Britanniassa patentoitiin kalaliima. Nopeasti tämän jälkeen patentoitiin myös luonnonkumi-, luu-, kala-, tärkkelys- ja maitoliima. Teollisen vallankumouksen myötä löydettiin yhä uusia aineita, joita voitiin käyttää liimana. Kun öljystä opittiin valmistamaan muoveja, siirryttiin myös liiman valmistuksessa uudelle tasolle. Toisen maailmansodan aikaan liimoja kehitettiin entisestään sodankäynnin tarpeisiin.
Vaikka liimoja on tarvittu ainakin 6000 vuoden ajan, suurin osa nykyisiin liimoihin liittyvästä teknologiasta on kehitetty vasta viimeisen sadan vuoden kuluessa. Liiman historia on siis varsin pitkä, mutta toisaalta hyvin lyhyt. Liimoja on kehitetty aktiivisesti vasta kolmensadan vuoden ajan, joten on mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle kehityksessä vielä päästään.