ASETYYLISALISYYLIHAPPO
ELI ASPIRIINI Historiaa
Tietoa työstä
Välineet ja reagenssit
Työohje
Havainnot
Pajunkuoressa on salisiini- nimistä ainetta, josta
saadaan hapettamalla ja hydrolysoimalla salisyylihappoa (Salix, paju). Salisyylihappoa on
sellaisenaan myös angervossa. Nykyisin salisyylihappoa valmistetaan synteettisesti
fenolista ja hiilidioksidista.
Saksalainen Felix Hoffman esteröi salisyylihapon fenolisen OH-ryhmän ja sai
tällä tavoin yhdisteen, jonka happamuus on vähäisempi kuin salisyylihapon, mutta joka
liukenee hyvin veteen ja hydrolisoituu elimistössä salisyylihapoksi. Hoffman oli Bayerin
lääketehtaan palveluksessa; tuote sai nimekseen Aspiriini ja sitä valmistettiin
ensimmäisen kerran myyntiin vuonna 1899.
Aspiriini lievittää kipua, kuumetta ja tulehdusta, mutta se estää lisäksi
veren hyytymistä, joten aspiriinilla on merkitystä myös sydänveritulpan ehkäisyssä.
Aspiriini ei vaikuta suoraan keskushermostoon, vaan estää niin sanottujen
prostaglandiinien muodostumisen. Prostaglandiinit ovat hormoneja, joita syntyy kipukohtaan
ja jotka tehoavat pääasiassa kipukohdan lähiympäristössä.
Aspiriini ärsyttää happamuudellaan limakalvoja. Se alentaa myös veren pH:ta,
koska se hydrolysoituu elimistössä vielä vahvemmaksi hapoksi. Liian suuri annos voi
aiheuttaa asidoosin; oireina aluksi nopeutunut hengitys, sitten pahoinvointi, kuume ja
lopuksi tajuttomuus. Tila vaatii aina lääkärin hoitoa. Aspiriinia ei suositella
ensisijaiseksi kuumelääkkeeksi lapsille. |