Vihreä kemia

"tietopohjainen tapa ratkaista ja ehkäistä ympäristöongelmia"

 

Vihreä kemia

 

Halu kehittää ympäristöystävällisempiä toimintatapoja ja huoli tulevaisuudesta johti vihreän kemian käsitteen käyttöönottoon 1990-luvulla. Vihreässä kemiassasovelletaan periaatteita, joiden avulla vähennetään haitallisten aineiden käyttöä tai syntyä kemiallisten tuotteiden suunnittelussa, valmistuksessa ja sovelluksissa. Se käsittää mm. ympäristön huomioon ottavan teknologian soveltamisen, ympäristöä mahdollisimman vähän haittaavien menetelmien kehittämisen sekä uusien kemikaalien ja materiaalien suunnitteluun.

Vihreän kemian periaatteiden noudattaminen on osa nykyaikaista kemian tutkimusta ja sen opettamista. Siinä pyritään kehittämään ympäristöystävällisiä aineita sekä menetelmiä ympäristön tilan tutkimiseen sekä ympäristön ongelmien ratkaisemiseen. Elinkaariajattelu ja nk. moraalikemia kuuluvat olennaisena osana vihreän kemian opetukseen. Vihreän kemian periaatteita voidaan noudattaa käytännössä esimerkiksi käyttämällä tuttuja mikrokemian välineitä ja/tai mittausautomaatiolaitteita kemian tunneilla. Tämä mahdollistaa pienten ainemäärien käyttämisen ja jätteiden määrän minimoinnin.

Vihreän kemian kaksitoista periaatetta:

 

  1. Jätteen synnyn ehkäisy
  2. Atomiekonomia
  3. Vaarattomat kemialliset synteesit
  4. Turvallisten kemikaalien suunnittelu
  5. Turvallisten liuottimien käyttö ja apuyhdisteiden käytön  välttäminen
  6. Energian käytön minimoiminen
  7. Uudistuvien lähtöaineiden käyttö
  8. Tarpeettoman johdostenmuodostumisen välttäminen
  9. Katalyyttien suosiminen
  10. Tuotteiden hajoaminen elinkaaren lopussa
  11. Reaaliaikaiset analyysit
  12. Onnettomuuksien välttäminen esimerkiksi oikeilla kemikaalivalinnoilla

Anastas, P. T.; Warner, J. C. Green Chemistry: Theory and Practice, Oxford University Press: New York, 1998, p.30. By permission of Oxford University Press