MUOVIEN HISTORIAA
Ensimmäisten muovien katsotaan olleen käytössä jo vanhassa Kiinassa. Siellä käytettiin meripihkaa eräänlaisina lakkoina. Faaraoiden aikana käytettiin kaseiinia, eli maidon juoksuainetta side- ja liima-aineena. Nämä ensimmäiset muovit olivat ns. luonnonmuoveja.
Vuonna 1862 Alexander Parkens esitteli Lontoon maailman näyttelyssä erilaisten rasioiden, kampojen ja nappien raaka-aineen selluloidin.
Muovista tuli merkittävä raaka-aine vuonna 1869, kun selluloidista valmistettiin Hyattin menetelmällä biljardipallo. Ennen tätä biljardipallot oli valmistettu norsunluusta.
Seuraavaksi kehitettiin kaseiinista muovi galaliitti, vuonna 1897. Saksaan, Hampuriin perustettiin ensimmäinen galaliittitehdas vuonna 1904.
Ensimmäisen, kokonaan teollisesti valmistetun muovin bakeliitin kehitti ja patentoi belgialaissyntyinen, Yhdysvalloissa asunut kemisti Leo Bakeland.
Sarvis osakeyhtiö oli Suomen ensimmäinen muoviteollisuusyritys ja se aloitti toimintansa 1921 Tampereella. Sarvis käytti parhaimpina aikoina 30 000-40 000 litraa maitoa päivässä, nimittäin sen käyttämä muovi oli galaliitti. Vuonna 1996 Suomessa käytettiin muoveja 425 000 tonnia.
1980- ja 1990- lukujen taitteessa maailmassa muovin tuotanto ohitti teräksen. Muovi on ollut yksi nopeimmin kehittynyt materiaali ihmiskunnan historian aikana. Aluksi muoveja käytettiin korvikkeina. Nykyisin on lukuisia tuotteita, joita ei olisi koskaan valmistettu, ellei muoveja olisi keksitty. Muovit ovat harvoin täysin korvaamattomia, mutta ne ovat kustannuksien osilta ylivoimaisin tekijä useissa sovellutuksissa. Muovien käyttö on lisääntynyt sitä mukaan, kun on keksitty uusia muovimateriaaleja, sekä niiden sovellutuksia. Maailmansotien aikaan syntyi monia uusia muovilajeja. Eniten muovin käyttö on lisääntynyt pakkaus- ja rakennusaloilla.