Kahvin historiaa

Kahvin synnystä on olemassa tarinaa jos toistakin. Monille tarinoista yhteistä on se, että paimenilla sekä vuohilla tai lampailla on niissä näppinsä pelissä. Todenperäisempiä syitä hakiessa on turvauduttava eri alojen asiantuntijoiden apuun.

Kasvitieteellisin todistein on osoitettu kahvin olevan kotoisin Keski-Etiopiasta, jossa se kasvaa vieläkin luonnonvaraisena. Ensimmäiset arkeologiset todisteet kahvin käytöstä sijoittuvat 4000 vuoden päähän menneisyyteen. Kahvipensaan antimia ei nautittu juomana, vaan marjoja syötiin raakana. Soturit sekoittivat murskattuja marjoja eläinten rasvaan. Kofeiinin, rasvan ja lihaproteiinin seos antoi lisävoimia heimosodissa käytyihin taisteluihin. Ensimmäiset merkit kahvipensaan käytöstä juoman raaka-aineena ovat varsin mielenkiintoisia. Todisteista kävi ilmi, että kahvia ei oltu nautittu paahdettuna ja uutettuna, vaan alkoholijuomana! Kahvimarja sisältää runsaasti sokeria (sokerin palamisesta johtuu pavun tummuminen), joten viinin valmistus ei tuottanut ongelmia. Samoihin aikoihin kahvia alettiin valmistamaan myös uuttamalla. Molempia juomia kutsuttiin nimellä qahwah, joka tarkoittaa ”sitä, joka virkistää ja saa henget nousemaan.” Aluksi marjoja keitettiin vedessä suoraan poimimisen jälkeen, myöhemmin ne paahdettiin avotulella. 1200-luvulla pavut eroteltiin hedelmälihasta ja kuivattiin auringonpaahteessa, jotta niiden säilyvyys paranisi. Tästä hetkestä alkaa tuntemamme kahvijuoman tarina.

Juomana kahvi syntyi 1200-luvulla. Tällöin eräs arabi keksi, että paahdetusta kahvipensaan marjasta liukenee kuumaan veteen voimakas aromi. Kahvia alettiin viljellä suunnitelmallisesti aluksi Mekassa. Kahvintaimet alkoivat tuottaa satoa vuonna 1467, ja kahvinjuonti alkoi yleistyä. Islamilaiset papit liittivät kahvinjuonnin osaksi uskonnollisia seremonioita. Myös maallikot mieltyivät uuteen juomaan, ja sen nauttimista varten perustettiin erityisiä kahvihuoneita. Näissä arabimiehet joivat kahvia, pelasivat shakkia ja keskustelivat päivän uutisista. Papisto paheksui, että kahviloissa saatettiin laulaa, soittaa ja jopa tanssia! Arabien kahvilasääntöjen mukaan kahvinkeittäjiksi kelpasivat vain miehet. Naiset saivat kuitenkin juoda kahvia ja juomasta tulikin arabinaisille varsin tärkeä. Maassa oli aikoinaan laki, jonka mukaan naisella oli oikeus saada avioero, mikäli mies ei sallinut tämän juoda kahvia.

Kahvijuoma saapui Egyptiin jemeniläisten pappien mukana vuoden 1510 tienoilla. Turkkilaiset valtasivat Egyptin vuonna 1517 ja ihastuivat kahviin. He levittivät kahvikulttuuria ympäri Lähi-itää uusia maita vallatessaan. Konstantinopolissa avattiin ensimmäinen julkinen kahvila vuonna 1554. Uusia, ylellisiä kahvihuoneita syntyi mahtavan Turkin pääkaupunkiin runsaasti. Kahviloiden täyttyessä moskeijat kuitenkin tyhjentyivät. Islamilaisen papiston mielestä oli välttämätöntä kieltää kahvin juominen. Kahvin juominen jatkui kuitenkin salassa, ja ennen 1600-luvun alkua kielto oli jo unohdettu.

Kahvi saapuu Eurooppaan


Kahvi saapui Eurooppaan ensimmäisen kerran venetsialaisten kauppiaiden mukana vuonna 1615. Aluksi sitä myivät lähinnä virvoitusjuomakauppiaat ja sillä uskottiin olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia. Ensimmäinen eurooppalainen kahvila avattiin Venetsiassa vuonna 1683. Ehkä kuuluisin kaikista eurooppalaisista kahviloista on Piazza San Marcolla sijaitseva Caffe Florian. Se avattiin vuonna 1720 ja se on edelleen avoinna asiakkaille!

Suomessa kahvinkäyttö näkyy alkaneen Ison vihan jälkeen. V. 1727 kiellettiin kahvin tuonti Viipuriin. V. 1748 joi Porvoossa kahvia 5 henkeä (mm. piispa); 1783 tuotiin Turkuun 21,500 naulaa (1 naula = n.450g) kahvipapuja; 1783 mainitaan Turussa olleen 4 kahvihuonetta ja 1795 Porissa yksi.

(Lähteet: www.kahvilasi.net, www.kahvi.net)