Kahvin historiaa
Kahvin synnystä on olemassa tarinaa jos toistakin. Monille tarinoista
yhteistä on se, että paimenilla sekä vuohilla tai lampailla on niissä
näppinsä pelissä. Todenperäisempiä syitä hakiessa on turvauduttava eri
alojen asiantuntijoiden apuun.
Kasvitieteellisin todistein on osoitettu kahvin olevan kotoisin
Keski-Etiopiasta, jossa se kasvaa vieläkin luonnonvaraisena.
Ensimmäiset arkeologiset todisteet kahvin käytöstä sijoittuvat 4000
vuoden päähän menneisyyteen. Kahvipensaan antimia ei nautittu juomana,
vaan marjoja syötiin raakana. Soturit sekoittivat murskattuja marjoja
eläinten rasvaan. Kofeiinin, rasvan ja lihaproteiinin seos antoi
lisävoimia heimosodissa käytyihin taisteluihin. Ensimmäiset merkit
kahvipensaan käytöstä juoman raaka-aineena ovat varsin mielenkiintoisia.
Todisteista kävi ilmi, että kahvia ei oltu nautittu paahdettuna ja
uutettuna, vaan alkoholijuomana! Kahvimarja sisältää runsaasti sokeria
(sokerin palamisesta johtuu pavun tummuminen), joten viinin valmistus
ei tuottanut ongelmia. Samoihin aikoihin kahvia alettiin valmistamaan
myös uuttamalla. Molempia juomia kutsuttiin nimellä qahwah, joka
tarkoittaa ”sitä, joka virkistää ja saa henget nousemaan.” Aluksi
marjoja keitettiin vedessä suoraan poimimisen jälkeen, myöhemmin ne
paahdettiin avotulella. 1200-luvulla pavut eroteltiin hedelmälihasta ja
kuivattiin auringonpaahteessa, jotta niiden säilyvyys paranisi. Tästä
hetkestä alkaa tuntemamme kahvijuoman tarina.
Juomana kahvi syntyi 1200-luvulla. Tällöin eräs arabi keksi, että
paahdetusta kahvipensaan marjasta liukenee kuumaan veteen voimakas
aromi. Kahvia alettiin viljellä suunnitelmallisesti aluksi Mekassa.
Kahvintaimet alkoivat tuottaa satoa vuonna 1467, ja kahvinjuonti alkoi
yleistyä. Islamilaiset papit liittivät kahvinjuonnin osaksi
uskonnollisia seremonioita. Myös maallikot mieltyivät uuteen juomaan,
ja sen nauttimista varten perustettiin erityisiä kahvihuoneita. Näissä
arabimiehet joivat kahvia, pelasivat shakkia ja keskustelivat päivän
uutisista. Papisto paheksui, että kahviloissa saatettiin laulaa,
soittaa ja jopa tanssia! Arabien kahvilasääntöjen mukaan
kahvinkeittäjiksi kelpasivat vain miehet. Naiset saivat kuitenkin juoda
kahvia ja juomasta tulikin arabinaisille varsin tärkeä. Maassa oli
aikoinaan laki, jonka mukaan naisella oli oikeus saada avioero, mikäli
mies ei sallinut tämän juoda kahvia.
Kahvijuoma saapui Egyptiin jemeniläisten pappien mukana vuoden 1510
tienoilla. Turkkilaiset valtasivat Egyptin vuonna 1517 ja ihastuivat
kahviin. He levittivät kahvikulttuuria ympäri Lähi-itää uusia maita
vallatessaan. Konstantinopolissa avattiin ensimmäinen julkinen kahvila
vuonna 1554. Uusia, ylellisiä kahvihuoneita syntyi mahtavan Turkin
pääkaupunkiin runsaasti. Kahviloiden täyttyessä moskeijat kuitenkin
tyhjentyivät. Islamilaisen papiston mielestä oli välttämätöntä kieltää
kahvin juominen. Kahvin juominen jatkui kuitenkin salassa, ja ennen
1600-luvun alkua kielto oli jo unohdettu.
Kahvi saapuu Eurooppaan
Kahvi saapui Eurooppaan ensimmäisen kerran venetsialaisten kauppiaiden
mukana vuonna 1615. Aluksi sitä myivät lähinnä virvoitusjuomakauppiaat
ja sillä uskottiin olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia. Ensimmäinen
eurooppalainen kahvila avattiin Venetsiassa vuonna 1683. Ehkä kuuluisin
kaikista eurooppalaisista kahviloista on Piazza San Marcolla sijaitseva
Caffe Florian. Se avattiin vuonna 1720 ja se on edelleen avoinna asiakkaille!
Suomessa kahvinkäyttö näkyy alkaneen Ison vihan jälkeen. V. 1727
kiellettiin kahvin tuonti Viipuriin. V. 1748 joi Porvoossa kahvia 5
henkeä (mm. piispa); 1783 tuotiin Turkuun 21,500 naulaa (1 naula = n.450g)
kahvipapuja; 1783 mainitaan Turussa olleen 4 kahvihuonetta ja 1795 Porissa yksi.
(Lähteet: www.kahvilasi.net, www.kahvi.net)