Alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä on nk. halogeeniryhmä. Halogeeneja eli ”suolanmuodostajia” ovat fluori, kloori, bromi ja jodi, joista normaalilämpötilassa ja -ilmanpaineessa kaasuina ovat fluori ja kloori, kaksiatomisina molekyyleinä. (Normaaliolosuhteissa bromi on neste ja jodi on kiinteää ainetta.)
Halogeenit muodostavat herkästi toisten alkuaineiden kanssa yhdisteitä, eikä niitä siksi juurikaan esiinny luonnossa vapaina alkuaineina. Esimerkiksi suurin osa maapallolla olevasta kloorista on ruokasuolassa, natriumkloridissa.
Kloori on keltaisenvihreä, pistävänhajuinen, myrkyllinen, ilmaa raskaampi, hapettava kaasu. Sitä valmistetaan elektrolyyttisesti hajottamalla natriumkloridia sähkövirran avulla. Klooria käytetään kaasumaisena vetykloridin eli ”suolahapon” sekä joidenkin orgaanisten yhdisteiden valmistukseen. Merkittävämpiä ovat kloorin yhdisteet, kuten desinfiointiaineissakin käytetty natriumhypokloriitti, joita käytetään hapen ohella valkaisuun.
Fluori on muistuttaa paljolti klooria. Fluori on vaalean keltainen, pistävän hajuinen ja hyvin syövyttävä kaasu. Fluori reagoi lähes kaikkien aineiden kanssa. Fluoria käytetään mm. synteettisissä voiteluaineissa. Teflon-pinnoitekin (polytetrafluorieteeni) sisältää fluoria.
CFC-yhdisteet eli freonit ovat kloorin, fluorin ja hiilen yhdisteitä. Freoneja käytettiin Suomessakin aiemmin jäähdytyslaitteistoissa, mm. jääkaapeissa ja pakastimissa. Freonit ohentavat ilmakehän yläosissa olevaa otsonikerrosta. Siksi freonien käyttö on useimmissa maissa kielletty, mutta monissa kehittyvissä maissa freoneja käytetään yhä.