Klooratut hiilivedyt
Näitä synteettisiä orgaanisia halogeeniyhdisteitä on käytössä tuhansia ja ne muodostavat merkittävän ympäristömyrkkyryhmän. Luontoon kloorattuja hiilivetyjä pääsee teollisuuspäästöjen mukana sekä maan- ja metsänviljelyssä.
Tunnettu ryhmä on DDT-yhdisteet. DDT:ä eli 1,1,1-trikloori-2,2-di(4-kloorifenyyli)etaania on käytetty hyönteismyrkyissä, ja vaikka se kiellettiin 1970-luvulla teollisuusmaissa sitä käytetään kehitysmaissa vieläkin malariaa levittävien hyttysten torjuntaan.
Toinen tunnettu ryhmä on moniklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet. Ne ovat
erittäin pysyviä, eivätkä liukene veteen, mutta liukenevat hyvin rasvakudokseen. Tämän
vuoksi niillä on taipumuksena rikastua ravintoketjussa korkeimpien eläinten
rasvakudokseen. Koska PCB-yhdisteet kestävät korkeita lämpötiloja ja niillä on iso sähkönvastus, käytetään niitä eristenesteinä sähkölaitteissa, kuten muuntajissa ja kondensaattoreissa. Monia kloorattuja bifenyyliyhdisteitä käytetään myös voiteluöljyn lisäaineena.
PCB:n epätäydellisessä palamisessa syntyvät ns. supermyrkyt (aiheuttavat
syöpää, klooriaknea ja muita ihosairauksia) dioksiinit ja furaanit. Nämä
yhdisteet ovat haitallisia jo pieninäkin pitoisuuksina. Dioksiinit syntyvät
kemiallisten reaktioiden sivutuotteina. Ympäristöön niitä on levinnyt monesta eri lähteestä mm. teollisista korkealämpöisistä prosesseista, joissa käytetään klooriyhdisteitä, ja sellun kloorivalkaisuprosessista. Ympäristöön dioksiinit pääsevät kemikaalien, savukaasujen, jätteiden ja jätevesien mukana.