Lewisin happamuusteoria

Amerikkalainen kemisti Gilbert Lewis (1875 -1946) laajensi happo-emäskäsitettä Brønstedin ja Lowryn teoriasta vuonna 1923 esittämällään ja vuonna 1936 laajentamallaan ajatuksella. Hän määritteli hapon aineeksi, joka ottaa vastaan kovalenttisen sidoksen elektroniparin, kun taas emäs on aine, joka luovuttaa kovalenttisen sidoksen elektroniparin. Tämä Lewisin määritelmä pystyi käsittämään kaikki tähän asti jo tunnetut hapot ja emäkset, mutta myös monet uudet aineet. Esimerkiksi Lewisin määritelmän mukaan prosessi

on happo-emäs-reaktio, sillä rikkitrioksidi (Lewis-happo) ottaa vastaan oksidi-ionilta (Lewis-emäs) elektroniparin ja muodostaa sulfaatti-ionin.

Lewisin teorian mukaan esimerkiksi vesi on emäs, mutta oksoniumioni ei ole happo vaan erään Lewis-hapon kantaja. Varsinainen Lewis-happo on protoni. Lewisin teorian mukaan hapon ei tarvitse sisältää vetyä.

Kaikki Brønstedin happo-emäsreaktiot voidaan esittää myös Lewisin teorian mukaan. Esimerkiksi

Kaikkia Lewisin happo-emäsreaktioita ei voi kuitenkaan esittää Brønstedin teorian mukaan. Esimerkiksi

Lähde:
Hudson: Suurin tiede kemian historia, Gummerrus kirjapaino Oy, 2002

..takaisin aikajanaan

Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Terhi Ahonen © 2005