Islamilainen alkemia

Arabit saivat kosketuksen kreikkalaiseen kemian oppineisuuteen yrittäessään valloittaa Rooman valtakunnan kristinuskon keskusta Konstantinopolia. Suunnitelman teki tyhjäksi alkemisti nimeltään Callinicus . Callinicus piti hallussaan ”Kreikkalaisen tulen” kaavaa. Kreikkalainen tuli oli luultavasti tislattu raakaöljy, johon oli yhdistetty kaliumnitraatin (palamisessa tarvittavan hapen lähde) ja sammuttamatonta kalkkia (tuottaa lämpöä reagoidessaan veden kanssa). Kun kreikkalaista tulta kaadettiin mereen, se syttyi ja sytytti samalla arabien laivojen puiset rungot tuleen. Sammutusyritykset saivat aikaiseksi vain suuremmat liekit. Valloituksen epäonnistuttua arabit olivat vakuuttuneita kreikkalaisten oppineisuudesta ja alkoivat aktiivisesti etsiä muita esimerkkejä khemeian tiedoista ja taidoista.

Viidensadan vuoden ajan kemia ja myös muut tieteet olivat yksin arabien käsissä. Islamilaiset alkemistit uskoivat myös osittain Aristoteleen teoriaan, he kuitenkin samaistivat kosteat ja kuumat höyryt elohopean ja rikin höyryihin. Elohopea ja rikki eivät tarkoittaneet kuitenkaan samaa, kuin nykyinen puhdas alkuaine. Rikki (”palava kivi”) yhdistettiin tuleen ja elohopea sisälsi metallisten ominaisuuksien periaatteen. Näitä ominaisuuksia yhdistelemällä oikeassa suhteessa uskottiin saatavan kultaa. Tämä teoria oli kuitenkin tärkeä osa kemian historiaa.

Islamin alkemistit omaksuivat myös uuden asenteen transmutaatioon eli toiseksi alkuaineeksi muuttamiseen. Vähemmän jaloa metallia oli käsiteltävä ihmeellisellä lääkkeellä eli viisasten kivellä, jotta metallin ominaisuudet asettuisivat vastaamaan kullan ominaisuuksia. Viisasten kivi nähtiin myös lääkkeenä, elämän eliksiirinä, joka ihmeellisesti parantaisi sairaudet ja antaisi ikuisen nuoruuden tai kuolemattomuuden. He tekivät mutkikkaita testejä, jossa he mm. tislasivat vettä ensin 70 kertaa ja sitten 700 kertaa, uskoen että oikeassa suhteessa sekoittaen eri elementtejä (kuuma, kylmä, kostea, kuiva) saataisiin aikaan viisasten kivi. Kun transmutaatiokoe epäonnistui, alkemisti saattoi syyttää koetekniikkaa, eikä taustalla olevaa teoriaa.

Yksi islamilaisten yleisesti käyttämistä aineista oli etikka. Etikasta myös tislattiin väkevää etikkahappoa. Kreikkalaisetkin olivat tunteneet tämän hapon, ja heitä oli kiehtonut sen kyky liuottaa joitain aineita. Islamilaisten onnistui valmistaa myös heikkoja typpihappoliuoksia – joista voidaan tehdä paljon väkevämpiä happoja. Arabit lähestyivät kemian ja sen mahdollisuuksien ymmärtämistä.

Lähteet:
Strathern: Mendelejevin uni, Puuttuvien alkuaineiden etsintä, Terra Cognita Oy, 2000
Hudson: Suurin tiede kemian historia, Gummerrus kirjapaino Oy, 2002

..takaisin aikajanaan