Euroopan alkemiaEuroopan oppineet löysivät arabian kielellä kirjoitetut tieteelliset ja lääketieteelliset tekstit 1100-luvulla. Samaan aikaan kun kirjoitukset opittiin tuntemaan Euroopassa, kehittyi myös tislaustaito. Silloin alettiin tislata viinejä yhdessä erilaisten kosteutta imevien suolojen kanssa ja saatiin aikaiseksi niinkin väkevää alkoholia, että se syttyi palamaan. 1200-luvulla Taddeus Alderotti otti käyttöönsä vesijäähdyttimen ja paransi siten aineiden tiivistymistä tislauksessa. Kierteenomainen tiivistysputki oli noin metrin mittainen ja upotettiin astiaan, johon virtasi kylmää vettä. Näin tuotettu alkoholi sai nimen aqua vitae, elämän vesi ja sitä alettiin käyttää lääketieteellisiin tarkoituksiin. Epäorgaaniset hapot keksittiin myös 1200-luvun alkupuolella. Vihtirillejä, eli kaksiarvoisten metallien sulfaatteja oli kuumennettu aikaisemminkin, mutta nyt niiden höyryt tiivistettiin ja saatiin aikaan väkevää rikkihappoa. Tämä keksintö ei niinkään ollut parantuneen tiivistymisen tulosta, vaan perustui siihen, että opittiin rakentamaan laitteet, jotka eivät olleet alttiitta tuotteen aiheuttamalle korroosiolle. Kun vitirilliä kuumennettiin kalisalpietarin eli kaliumnitraatin kanssa saatiin aikaan typpihappoa, jota opittiin pian käyttämään hopean ja kuparin erottamiseksi kullasta. Kun typpihappoon lisätään salmiakkia (ammoniumkloridia), saadaan aikaan agua regiaa , kuningasvettä, joka liuottaa kullankin. Nyt kun alkemistit olivat löytäneet myös vahvemmat hapot, aukenivat ovet laajamittaisille kokeille. Vahvat hapot näyttivät reagoivan minkä tahansa aineen kanssa muodostaen sakkoja. Alkemistit olivat törmänneet keinoihin, joilla he pystyivät saamaan aikaan valtavan määrän erilaisia kemiallisia reaktioita. Lisäksi (jälkiviisaasti ajatellen) he olivat löytäneet keinon eristää alkuaineita, joita aikaisemmin oli esiintynyt vain yhdisteissä. Kalisalpietaria saatiin lannasta, jota koottiin suuriin kansoihin. Salpietari oli seurausta kasoissa tapahtuneesta bakteeritoiminnasta. Aine uutettiin veteen ja liuosta väkevöitettiin, kunnes sen tärkein epäpuhtaus, ruokasuola, kiteytyi astiaan. Liuos suodatettiin ja siitä saatiin verrattain puhtaita kalisalpietarikiteitä. Niitä tarvittiin myös ruudin valmistuksessa, jossa ne sekoitettiin hiilen ja rikin kanssa. Elämän veden keksiminen ja sen kyky lääkeaineena ja teho estää mätäneminen näyttivät alkemisteista varmaankin askeleilta todellisen elämän eliksiiriin keksimiseen. Viisasten kiveäkin ajateltiin miltei synonyyminä elämän eliksiirille, sillä sen uskottiin parantavan "sairaita", epäjaloja metalleja. Lähteet: | |
Helsingin yliopisto, Kemian laitos, Terhi Ahonen © 2005 |